Ei kaunis näky
Sophie tunsi itsensä yhä eristetymmäksi seistessään todiste kädessään poliisin edessä. Tuntui kuin jokainen paikalla olevan silmäpari olisi kohdistettu häneen, katseet täynnä epäluuloa ja tuomitsevuutta. Hän oli valtavan toivottomuuden vallassa, kykenemättä tekemään muuta kuin tärisemään hallitsemattomasti, yrittäen epätoivoisesti muodostaa jonkinlaisen selityksen poliisille, mutta ajatukset olivat sekaisin, ja ainoa, mihin hän kykeni tarrautumaan, oli oma syyttömyytensä.
Poliisit epäilivät hänen sanojaan, ja hän oli täysin tietoinen siitä, miten he saattoivat nähdä hänet. Yksikin väärinkäsitys voisi muuttaa hänen elämänsä ikuisesti, ja kaikki mitä hän halusi, oli kertoa totuus. Valitettavasti todisteet näyttivät olevan häntä vastaan, mikä pakotti hänet harkitsemaan tarkkaan seuraavia askeliaan. Tämä tilanne jätti hänet syvään pohdintaan siitä, kuinka hän voisi parhaiten navigoida tässä oikeuden labyrintissä.