Mies löysi talon ilman ovia tai ikkunoita ja löysi jotain sisältä

Keskellä metsää
Kun James törmäsi tuohon outoon rakennukseen keskellä metsää, luonnollisesti hänen uteliaisuutensa heräsi heti saman tein, kun hän huomasi, ettei siinä ollut lainkaan ovia eikä ikkunoita. Kovalla vaivalla hän onnistui kuitenkin kurkistamaan sisään

rakennukseen ja näki, mitä sen sisällä oikein tapahtui. Mutta hetki tämän jälkeen hän juoksi pois niin nopeasti kuin vain pystyi. Vasta kun hän oli turvallisen matkan päässä, pystyi hän soittamaan poliisilta apua. Otetaanpas selvää, mitä Jamesille oikein kävi…

Poliisi saapui nopeasti
Poliisit pääsivät pelästyneen Jamesin luo niin nopeasti kuin pystyivät. Hän oli edelleen hyvin stressaantunut näkemästään. Se, mitä hän väitti nähneensä, oli huolestuttavaa ja poliiseista tuntui, ettei aikaa ollut hukattavaksi. Ja kuten kävikin ilmi, he olivat oikeassa

olettamuksensa suhteen. Konstaapelit piirittävät rakennuksen, ja yksi heistä asetti mukanaan tuomat tikkaat paikalleen. Ase kädessään hän kiipesi ylös, ja vilkaisten vain kerran aukon läpi, päätti hän kulkea sisään taloon. Muut poliisit seurasivat perästä.

Huonommin kuin mitä olivat odottaneet
Tilanne oli sisällä vielä pahempi kuin mitä James oli poliiseille kuvannut heidän saapuessaan. Poliiseille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kutsua paikalle välittömästi apuvoimia. He eivät mitenkään pystyisi hoitamaan tilannetta yksin. EI näin pienellä

tiimillä. Mutta mitä ihmettä poliisi oikein onnistui löytämään sisältä? Ja miksi tämä outo rakennus oli piilotettu niin syvälle metsään? Ja miksi ihmeessä siinä ei ollut lainkaan ovia eikä ikkunoita? Jamesin oli saatava vastauksia ja ne tulisi löytymään ainoastaan sisältä.

Ei mikään tavallinen metsäretki
James oli patikoinut noin kahden tunnin ajan, kunnes hän huomasi, että metsä oli ollut aavemaisen hiljainen jo jonkin aikaa. Hiljaisuus oli tietysti täällä metsän siimeksessä kovin tavallista, mutta se ei koskaan kestäisi näin kauan, sillä villieläimet tulivat usein

ennemmin tai myöhemmin häiritsemään rauhaa, jos vain vähänkin saivat tilaisuuden. James oli jo harjaantunut eräkävijä eikä luonto suinkaan ollut hänelle uusi paikka toimia. Jokin oli kuitenkin toisin täällä ja ainoastaan James pystyi tuntemaan sen nahoissaan.

Kaukana kaikesta

Ei kestänyt kauaankaan, ennen kuin James luuli epäilyjensä saavan vahvistuksen. Hän huomasi jotain pilkottavan kaukaa, se oli 50 metrin päässä olevien suurten puiden välissä. Se oli jotain, jonka ei luonnollisesti pitäisi olla niin syvällä metsässä eikä niin

kaukana lähimmästä sivilisaatiosta. Mutta olipa se mitä tahansa, herätti se Jamesin uteliaisuuden. Hänen oli päästävä lähemmäs, sillä hän halusi selvittää omakohtaisesti mitä se oikein oli. Mutta pystyisikö hän siihen yksin? Entä jos siellä olisi myös joku muu?

Outo rakennus
Kun James pääsi lähemmäksi, tunnisti hän rakennuksen jonkinlaiseksi kivitaloksi. Mutta hän ei pystynyt olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että rakennus oli luultavasti yksi oudoimmista taloista, joita hän oli koskaan kohdannut. Ja tuo tunne vain vahvistui, mitä

lähemmäs hän pääsi tuota eriskummallista rakennusta. Uskaltautuisiko James yhtään lähemmäs? Voisiko tuo rakennus pitää sisällään jotain vaarallista, sillä olihan se kuin piilotettuna metsän syvyyksiin. Ainoastaan laittomat asiat haluttaisiin piilottaa näin.

Hyvässä kunnossa
Vaikka James oli ensin ollut lähinnä hämmästynyt rakennuksen sijainnista, alkoi hän huomata myös muita asioita sen läheisyydestä. James oli esimerkiksi hyvin yllättynyt rakennuksen hyvästä kunnosta, vaikka sitä ympäröivät luonnonvoimat olisivat helposti

voineet kuluttaa sitä entistä huonompaan kuntoon. James tutki sitä lähempää ja huomasi sen pinnan muodostumat, jotka olivat muodostuneet vuosien mittaan. Rakennus oli selvästi asuttamaton, mutta miksi se oli pysynyt hyvässä kunnossa?

Ei lainkaan vanha
Rakennus ei myöskään vaikuttanut kovin vanhalta vaikka se selvästi oli ollut sillä jo jonkin aikaa. Rakennustyyli oli ehkä hieman enemmän klassisen tyylin puolella, mutta materiaaleja voisi käyttää missä tahansa 2000-luvun kodissa. Mutta kaikki tämä oli vain

pikkuseikkaa verrattuna siihen, mitä tämä rakennus piti sisällään. Tämä järkyttävin asia oli vasta tulossa, mutta nyt James halusi ainoastaan keskittyä siihen, miten pääsisi sisään rakennukseen. Eihän siinä ollut edes selkeää ovea tai ikkunoita, joista katsoa.

Sisään ei päässyt mitenkään
James pystyi nopeasti päättelemään, ettei rakennukseen ollut sisäänkäyntiä. Hän käveli sen ympäri ja totesi, ettei sinne ollut millään mahdollista päästä sisään. Rakennuksessa ei ollut minkäänlaisia ovia tai ikkunoita. Ainoastaan rakennuksen toisessa kerroksessa oli

iso aukko, mutta sitä suojasi rautakiskot. MItä ihmettä tämän rakennuksen omistaja halusi viestittää tällaisella järjestelyllä? Ainakin se oli tehty selväksi, ettei rakennukseen voisi päästä kukaan. Ainakaan helpolla. Mutta James ei antanut sen häiritä vaan yritti.

Niin monta kysymystä
Miksi joku olisi edes halunnut tehdä rakennuksen, johon ei päässyt edes sisään? Mikä voisi olla tällaisen paikan mahdollinen tarkoitus, varsinkin näin syvällä metsän keskellä? Jamesilla oli niin paljon kysymyksiä, mutta hänellä oli myös tapa vastata niihin. Hän oli

luonteeltaan päättäväinen ja tuppasi selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta. Eikä tämä olisi poikkeus, sillä James oli jo viidessä minuutissa laatinut suunnitelman. Hän oli kyllä yksin, mutta ei suinkaan avuton. Hän oli aina valmistautunut, kaikesta huolimatta.

Iso reikä toisessa kerroksessa
Hänen olisi päästävä katsomaan tuosta isosta reiästä, jonka hän luuli olevan kyseisen rakennuksen julkisivu. Mutta koska se oli toisessa kerroksessa, hänellä ei ollut minkäänlaista keinoa päästä kuitenkaan sinne ylös. Se oli aivan liian korkealla, jotta hän

edes voisi yltäisi sinne omin voimin, ja vaikka hän pystyisikin siihen, ei hänen käsissään olisi voimia sen vertaa vetää itseään ylös asti. Jamesilla oli kyllä tarvikkeita repussaan, mutta voisiko niistä olla lainkaan apua tässä tilanteessa. Hänen olisi otettava selvää.

Miten hän pääsisi sinne ylös?
Mutta James ei missään nimessä aikonut lähteä täältä saamatta etsimäänsä vastausta, ja niinpä hän alkoi katsella ympärilleen, josko siellä olisi jotain, mitä hän voisi käyttää kiipeäkseen ylös talon reikään. Mutta tämä oli helpommin sanottu kuin sanottu. James

tutki ympäristöä silmät harhauttaen esineestä toiseen etsien mitään, mikä voisi auttaa häntä nousussa. Ränsistynyt talo näytti pitävän sisällään salaisuuksia rapistuvien seiniensä sisällä, ja James oli päättänyt paljastaa ne. Tehtävä osoittautui haastavaksi.

Ei monia vaihtoehtoja
Parin viime päivän aikana oli satanut paljon, joten kaikki puista pudonneet, aikaisemmin tukevat oksat olivat muuttuneet heikoiksi ja hauraiksi, eivätkä ne näin ollen tukisi Jamesin painoa vähääkään. Mutta lähistöllä ei ollut mitään muutakaan puuta, joten

James tiesi, että se oli hänen ainoa mahdollisuutensa. Talo oli huonokuntoinen, lattialla oli roskia ja huonekalut hajallaan. Rikkinäiset ikkunat ja hauraat seinät lisäsivät Jamesin kohtaamia esteitä. Hän ei voinut luottaa siihen, että rakennuksen vakaus tukisi häntä.

Katkaisi jotain puusta
James ei vihannyt juuri mitään sen enempää kuin luonnon terveiden osien tuhoamista tai edes vahingoittamista, mutta hän ajatteli, että hänen ainoa mahdollisuutensa päästä kurkistamaan oudon rakennuksen sisälle oli se, että hän katkaisi terveen ja siten vahvan

oksan jostakin ympäröivistä suurista puista. Sellaisen, joka oli tarpeeksi vahva kannattelemaan hänen painoaan. Lannistumatta James tutki huoneen huolellisesti toivoen löytävänsä jotain tarpeeksi tukevaa, joka voisi toimia tilapäisinä tikkaina.

Toivoi, että se onnistuisi
Riittävän paksun ja vahvan oksan saaminen puusta ei ollut mikään helppo tehtävä, mutta luotettavan sveitsiläisen armeijaveitsensä avulla James onnistui katkaisemaan oksaa sen verran, jotta hän pystyi potkaisemaan sen pois puusta. Nyt hän vain toivoi,

että hänen suunnitelmansa toimisi. Se oli yksi keino päästä yläpuolella olevaan reikään. Hänen silmänsä osuivat ruostuneeseen metalliputkeen, joka työntyi ulos haljenneesta seinästä. Vaikka se vaikutti tarpeeksi vahvalta, se oli liian lyhyt yltääkseen aukkoon.

Miten päästä ylös?

Hän kaivoi ensin pienen kuopan rakennuksessa olevan reiän alle, johon hän pystyi laittamaan oksan pään. Näin se ei lipsahtaisi pois hänen jalkojensa alta, kun hän painautuisi koko painollaan sen päälle. Kun kaikki oli paikoillaan, James alkoi varovasti

nousta ylös. James huokaisi ja ymmärsi, että hänen oli keksittävä keino pidentää oksaa. Hän jatkoi etsintöjään ja etsi huoneesta kaikkea, mikä voisi auttaa häntä. Kun hän penkoi roskia, hänen sormensa osuivat hylätyistä puulankuista koostuvaan kasaan.

Kurkisti rakennukseen
Hän sai inspiraation, ja hänen silmissään välähti toivon pilkahdus. Oksa oli juuri sen verran pitkä, että kun James pääsi sen rakennusta vasten nojaavalle reunalle, pystyi hän kurkistamaan reunan yli rakennukseen. Oli vaikeaa pitää tasapaino, mutta James lopulta

onnistui siinä. Äärimmäinen uteliaisuus antoi hänelle lasermaisen keskittymiskyvyn. James valitsi varovasti muutaman lankun, jotka vaikuttivat riittävän tukevilta kantamaan hänen painonsa. Hän vilkaisi ympärilleen ja tutki, löytyisikö alueelta myös työkaluja.

Mitä hän katsoi?
Työkalut voisivat auttaa häntä hänen vaikeassa tehtävässään. Hajallaan olleiden roskien joukosta hänlöysi kuin löysikin hylätyn vasaran ja naulalaatikon. Tämä oli hänen tarvitsemansa onnenpotku. Alkuun James ei oikein tiennyt, mitä hän katsoi. Hän tiesi,

että rakennus ei ollut mikään tavallinen asuinrakennus tai muuta vastaava. Sisällä oli koneita, mutta Jamesilla ei ollut aavistustakaan, mitä ne tekivät siellä. Ainakaan vielä. Uudella päättäväisyydellä James ryhtyi töihin ja naulasi kaikki lankut yhteen tikkaiksi.

Jokin pelästytti Jamesin
Jokainen vasaran lyönti kaikui autiossa talossa, mutta James ei kiinnittänyt siihen huomiota. Hän keskittyi vain päämääränsä saavuttamiseen. Mitä enemmän hän katseli tapahtumia, sitä enemmän hän alkoi yhdistää palasia. Niin outoa kuin se olikin, ei

tuntunut olevan mitään muuta selitystä sille, mitä hän oli todistamassa. Mutta sitten yhtäkkiä jokin sai pelästettyä hänet. Kun tikkaat olivat valmiit, James asetti ne seinää vasten ja kohdisti ne yläpuolella olevaan reikään. Hän testasi myös niiden vakautta.

“Mitä luulet oikein tekeväsi?!”
James varmisti, että ne kestäisi hänen painoaan. Tyytyväisenä hän aloitti nousun kiipeämällä varovasti askelma kerrallaan, kunnes rakennuksen sisältä kuului selkeä ääni. Jokin huusi jotain: “Mitä ihmettä oikein luulet tekeväsi?!” James tiesi heti, että tämän oli

kohdistuttava häneen, ja äänen kuulemisen aiheuttama järkytys sai hänet menettämään tasapainonsa. Lähestyessään reikää Jamesin suonissa virtasi jännitys. Tämä oli se hetki, jota hän oli odottanut. Viimeisellä ponnistuksella hän nosti itsensä ylös, kunnes hän…

Paha pudotus
James oli pudonnut ja pahasti. Hän tiesi sen heti samalla hetkellä, kun hän oli rojahtanut maahan. Hän oli pudonnut täydellä painollaan olkapäälleen, eikä se tuntunut hyvältä. Mutta kuullessaan tuon raivokkaan äänen rakennuksen sisältä, alkoi adrenaliini ottaa

hänestä valtaa. James oli juuri ollut aikeissa kurkistaa aukon läpi, toivoen löytävänsä vastaukset, jotka olivat jääneet häneltä niin kauan huomaamatta. Hän nousi ylös niin nopeasti kuin pystyi, mutta voisiko hän jättää rakennuksen? Vasta kun oli löytänyt sen.

Juoksi karkuun
Jamesilla ei ollut aavistustakaan siitä, miten ihmeessä kukaan voisi päästä ulos sieltä (tai miten he olivat ylipäätään päässeet edes rakennukseen sisään), muttei aikonut jäädä selvittämään sitä! Kun James kurkisti aukon läpi, hänen sydämensä upposi.

Etsimiensä vastausten sijaan hän kohtasi järkyttävän näyn. Aukon takana oleva huone oli pimeyden peitossa, ja kylmäävä hiljaisuus täytti ilman. Jokin ei tuntunut oikealta. Vaistomaisesti hän tiesi törmänneensä johonkin paljon synkempään kuin oli odottanut.

Soitto poliisille

Vasta kun hän oli mennyt tarpeeksi kauas rakennuksesta, mutta paikkaan, jossa hän yhä näki sen puiden välistä, saattoi hän vihdoin vetää taas pari kertaa syvään henkeä rauhoittuakseen. Ja hän käytti tämän rauhoittumisen hetken soittaakseen poliisille.

Aavistuksen tunne valtasi Jameksen, joka kehotti häntä perääntymään. Hetkeäkään miettimättä hän nousi jaloilleen. Pelko vauhditti hänen liikkeitään, kun hän ryntäsi hieman kauemmas talosta ja yritti epätoivoisesti saada mahdollisimman etäisyyttä.

Eivät uskoneet Jamesia
Kun James selitti, mitä hän oli juuri kohdannut, olivat poliisit hyvin yllättyneitä. Heidän oli itse asiassa vaikea uskoa, mitä James heille kertoi. Rakennus, jossa ei ollut ovia tai ikkunoita, keskellä ei mitään? Ja mitä James oli nähnyt sisällä. Kaikki kuulosti heidän

mielestään keksityltä. Rakennus näytti juonittelevan häntä vastaan ja esti hänen tiensä romahtaneilla seinillä ja romuilla. James navigoi petollisen maaston läpi ponnistellen kehonsa äärirajoille. Eikä tilanteessa lainkaan auttanut se, ettei poliisi uskonut häntä.

Vakuuttuneita

Mutta kun James kertoi poliiseille kuvia ja sijaintinsa, heidän mielenkiintonsa heräsi. Näytti siltä, että James ei ollut valehdellut. Ehkä tämä talo oli sittenkin tarkistamisen arvoinen. He päättivät lähettää pari poliisia paikalle tutkimaan asiaa. Jamesia oli taas

vastassa viileä iltailma, joka tarjosi lyhyen hengähdystauon tuosta metsän tunkkaisen tukahduttavasta ilmapiiristä. Hän kompuroi, rintakehä paisuen rasituksesta, ja vilkaisi takaisin hylättyyn taloon. Sen julkisivu kohosi pahaenteisesti, aivan kuin vartioiden sitä.

Oli vain yksi keino
Ajatukset kiersivät Jamesin mielessä, ja hän pohti, mitä salaisuuksia noiden seinien sisään oli kätketty. Miten kukaan oli onnistunut menemään tuohon pelottavaan paikkaan tai poistumaan sieltä? Ja mikä saattoi aiheuttaa niin aavemaisen tunnelman sen

ympärillä? Poliisit tuijottivat toisiaan turhautuneina. He katsoivat karttaa tarkemmin ja tajusivat, ettei ollut mitään selkeää reittiä hänen luokseen. Ensinnäkin heidän täytyisi kävellä ainakin kolme tuntia, jos he seuraisivat hänen reittiään. Vaihtoehtoja ei ollut.

Mutta voisivatko he?
Tuo vaihtoehto ei kuitenkaan tullut kysymykseen. Kolmen tunnin kävely väsyttäisi poliisit ja jos he joutuisivat vaikeuksiin, niin päivän ajomatka ei yksinkertaisesti tullut kysymykseen. He eivät voineet pitää sellaista määrää poliiseja poissa käytöstä vuoden

kiireisimpänä vuodenaikana. Heidän olisi pakko ottaa ainoa helikopteri käyttöönsä. Mutta voisivatko he todella perustella sen käyttöä juuri tätä tilannetta varten? James oli epätoivoinen eikä pystynyt miettimään mitään muuta kuin sitä, miten poliisit tulisivat.

15 minuutin lento
Onneksi he tekivät sellaisen päätöksen, joka osoittautui viisaaksi. Vaihtoehtojen puuttuessa ja sen vuoksi, miten hätääntyneeltä James oli kuulostanut puhelimessa, paikalle kuljetettiin yhteensä viisi poliisia. Koko matka kesti vain viisitoista minuuttia.

Konstaapelit katselivat näkymää ylhäällä ilmassa, mutta jotain puuttui. James oli lähtenyt löytöretkelle, mutta tuon hylätyn paikan mysteerit näyttivät jäävän toistaiseksi ratkaisematta. Ehkäpä aika kaivaisi esiin totuuden, joka piili rakennuksen seinien sisällä.

Eivät nähneet taloa
Helikopteria oli ohjeistettu lentämään niin korkealla kuin oli turvallista, jotta uteliaat siviilit tai sivustakatsojat eivät huomaisi sitä. Puiden kauneus vei poliisit mukanaan, mutta yksikään heistä ei nähnyt tuota outoa taloa, jota James vasta hetki sitten oli

kuvaillut huolestuneena puhelimessa. Kun helikopteri nousi ohjeiden mukaiseen korkeuteen, poliisit katselivat ulos ikkunoista ja tutkivat alla olevaa maisemaa. He ihmettelivät henkeäsalpaavaa näkymää, jossa korkeat puut heiluivat tuulessa.

Helikopteri lensi takaisin
Rehevä vehreys levittäytyi komeana heidän eteensä niin kauas kuin silmä vain kantoi. Konstaapelit alkoivat miettiä, olivatko he tilanneet helikopterin turhaan. Kun helikopteri kuitenkin laskeutui metsään, huomasivat he vihdoinkin talon ja huokaisivat kiitollisena.

Lentäjät eivät hukanneet hetkeäkään ja suuntasivat takaisin tukikohtaan heti, kun viimeinenkin upseeri oli laskeutunut kivikkoiselle maalle. Mutta he olisivat kuitenkin valmiudessa mahdollisia hätätapauksia varten, sillä koskaan ei voinut tietää tulevasta.

Rakennuksen katto
Kun helikopteri oli poissa näkö- ja kuuloetäisyydeltä, yksikön kapteeni kääntyi Jamesia kohti, joka ei yllättäen ollut sanonut sanaakaan laskeutumisen jälkeen. James oli yhtä kalpea kuin hän oli kuulostanut puhelimessa, eikä hänen poskilleen ollut palannut

juurikaan väriä sen jälkeen, kun hän oli katkaissut puhelun. Sen sijaan hän osoitti hyvin vähin sanoin heidän mahdollisuutensa päästä sisään kenenkään huomaamatta. James osoitti vaivihkaa kohti kattoa. Poliisit seurasivat katseellaan Jamesin osoittamaa suuntaa

Oli pitänyt rakennusta silmällä
James selitti kuinka hän oli pitänyt taloa valppaasti silmällä sen jälkeen, kun he olivat menettäneet yhteyden. Hänen jalkoihinsa sattui, mutta hän pystyi silti seuraamaan liikkeitä rakennuksen poikki ja uskoi, että tuo epäilyttävä mies, joka oli saanut hänet

aiemmin kiinni, oli yhä talon sisällä. Tarkoista havainnoista huolimatta kukaan poliiseista ei kuitenkaan löytänyt sisäänkäyntiä. He tutkivat rakennusta etsien merkkejä, mutta ponnistelut osoittautuivat tuloksettomiksi. Puiden tiheä latvusto peitti alleen kaiken.

Piti silmällä asioita
Kapteeni kuunteli Jamesin puhetta ja yritti parhaansa mukaan seurata joitakin hänen vähemmän sekavia sanojaan. Oli selvää, että James oli kuin kala kuivalla maalla, kun oli kyse siitä, mitä hän luuli nähneensä rakennuksen seinien sisällä. Kapteeni jakoi nopeasti

kaikille omat paikkansa, kolme upseeria vartioi sisäänkäyntejä sillä aikaa kun hän ja toinen upseeri miettivät, miten saisivat selkeämmän näkymän. Turhautuminen sekoittui uteliaisuuteen poliisien keskuudessa, jotka olivat toivoneet löytävänsä talon nopeasti.

James vain odotti odottaen
He tiesivät, että aika oli kortilla, sillä James oli kuulostanut aidosti huolestuneelta siitä, mitä hän oli nähnyt. Sillä aikaa kun upseerit kiirehtivät asemiensa turvaamista, James seurasi huolestuneena hiljaisuudessa. Hän oli varma, että upseerit selvittäisivät asiat,

mutta koko tilanne vaivasi häntä. Mitä kauemmin hän seurasi asioiden kehittymistä, sitä varmemmaksi hän tuli siitä, ettei halunnut olla oikeassa. Tai ainakaan liittyä millään tavalla tähän tarinaan, jos hän todellakin olisi oikeassa sen suhteen, mitä oli nähnyt.

Ei oikein ymmärtänyt sitä
Jamesin toiveeseen näytti tulleen vastaus. Kaksi upseeria, joiden tehtävänä oli saada käsitys tilanteesta sisältä, laativat strategian. Toinen konstaapeli seisoi toisen harteilla, ja he molemmat näpyttelivät, kunnes varmistivat näkymän. Silti kukaan heistä ei saanut

selville, mitä sisällä tapahtui. Tilanne oli nyt entistä hämmentävämpi. Parhaista ponnisteluistaan huolimatta poliisien oli myönnettävä, että heidän oli tutkittava muita keinoja löytää ja tutkia talo, joka oli herättänyt Jamesin huomion kesken erävaelluksen.

Suuri määrä koneita
Poliisi soitti määrätietoisesti radiolla takaisin tukikohtaan, pyysivät lisäresursseja ja laativat suunnitelman alueen perusteellisemman tutkimisen varalta. Poliisien oli pakko myöntää, että James ei ollut liioitellut eikä valehdellut. Sisällä oli paljon koneita ja hyvin

vähän toimintaa. James katseli poliiseja, ja hänen ahdistuksensa palasi, kun hän odotti samaa huutoa, joka oli saanut hänet menettämään tasapainonsa aiemmin. Mutta sen sijaan hiljaisuus tervehti uteliaita poliiseja. Eikä James malttanut pysyä nahoissaan…

Saadakseen selville, mitä oikein olivat löytäneet
Poliisit tuijottivat toisiaan, sillä he tarvitsisivat paremman käsityksen tilanteesta. Näyttikin siltä, että heillä oli ollut onnea, sillä Jamesin kuvaamat hyökkääjät eivät olleet lähelläkään. He tiesivät, ettei heillä ollut juuri vaihtoehtoja; tämä olisi täydellinen hetki

mennä sisään. Yksi kerrallaan poliisit auttoivat toisiaan pääsemään reiän läpi. Upseerit pysyivät valppaina, ja heidän silmänsä skannasivat edelleen maisemaa toivoen saavansa edes pienen vilauksen tuosta arvoituksellisesta talosta ja sen salaisuudesta.

Mutta miksi?
He ymmärsivät, että edessä oleva tehtävä vaatisi kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja koordinoitua työtä metsän syvyyksiin kätketyn mysteerin selvittämiseksi. Konstaapelit olivat aseistettuja ja heitä oli ohjeistettu olemaan valppaina, mutta tavoitteena oli

välttää verenvuodatusta. Loppujen lopuksi he olivat täällä saadakseen paremman käsityksen ennen avunpyyntöä. Ensimmäinen asia, jonka konstaapelit huomasivat, oli rakennuksen luonnoton kylmyys, ja toinen moderni muotoilu, joka verhosi rakennuksen.

Poliisi löysi ilmastointilaitteet
Rakennus ja sen sisäpuoli oli jyrkkä vastakohta sille, mitä he olivat odottaneet. Se johti yhteen yksimieliseen kysymykseen: miksi ihmeessä? Poliisit kulkivat rakennuksen läpi etsien viileän ilman lähdettä. Heidän etsintänsä ei kestänyt kauan, kun yksi konstaapeli

huusi muille, että hän oli onnistunut ja löytänyt jotain. He kaikki siirtyivät lähettyville ja tuijottivat suurin silmin edessään seisovaa suuritehoista ilmastointijärjestelmää. Mutta kyseisen näyn näkeminen herätti heissä ainoastaan lisää kysymyksiä. Eikä vastauksia.

Mitä enemmän he katselivat ympärilleen
Konstaapelit ihmettelivät, miten ihmeessä rakennuksen omistaja oli saanut edes sähköt vanhan rakennuksen läpi. Sijaitsihan se sentään syrjäisessä osassametsää. Oli siis myös kysymys niistä henkilöistä, jotka James oli nähnyt aiemmin päivällä. Miten he olivat

pystyneet järjestämään kokonaisen remontin keskelle metsää ja samalla hankkimaan niinkin paljon ihmisiä paikalle, varsinkaan paikkaan, jossa ei ollut näkyvää sisäänkäyntiä koko rakennukseen. Tilanne oli käymässä entistä kummallisemmaksi heidän mielestä.

Mutta minne hän oli mennyt?
Heidän ajatuksensa johdattivat poliisit miehen luo, jonka James oli vasta hetki aikaisemmin kohdannut. Heille oli selvää, että koko paikka oli pyyhitty. Oliko mahdollista, että hän oli tyhjentänyt koko rakennuksen siinä ajassa, joka häneltä oli

kulunut tänne pääsemiseen? Ja jos näin oli, minne mies oli mennyt ja mitä hän oli tarkalleen ottaen siivonnut pois näkyvistä? Upseerit palasivat tukikohtaan, ja heidän mielessään olivat vastaamattomat kysymykset, jotka koskivat tuota salaperäistä taloa.

Ei täysin laillista
Yksi jäljellä olevista arvoituksista oli sähkön esiintyminen vanhassa rakennuksessa. He pohtivat, miten näin syrjäinen paikka olisi voinut olla liitettynä sähköverkkoon tai tuottaa itse sähköä. Poliisit vaihtoivat kysyviä katseita sitä mukaa, kun he löysivät

rakennuksesta lisää tavaroita. He olivat varmoja siitä, että olipa asia mikä tahansa, se, mitä rakennuksessa oli tapahtunut ennen siivousta, ei ollut täysin laillista. Kapteeni seisoi käytävän päässä, kun hän kutsui asiantuntijoita paikalle työskentelemään.

Lattiassa oli piilotettuna luukku
He tarvitsivat vastauksia. Upseerit jatkoivat kulkuaan, tutkivat ja tarkastelivat kaikkea epäilyttävältä näyttävää. Asiantuntijan saapumiseen menisi useita tunteja, mikä antoi syyllisille enemmän kuin tarpeeksi aikaa paeta. Mutta juuri kun he olivat luovuttamassa,

eräästä nurkasta kuului kova jysähdys. Yksi poliiseista oli kompastunut luukkuun. Maanalaisen sähkölinjan tai piilossa olevan generaattorin mahdollisuus kiehtoi heitä. He tiesivät, että heidän olisi tutkittava asiaa tarkemmin selvittääkseen tämän arvoituksen.

Se johti alaspäin portaisiin
Sähköasiantuntijat ja -teknikot olisivat välttämättömiä, jotta syrjäisen talon virtalähde saataisiin selville. Oli selvää, että epäillyt olivat paenneet kiireessä, koska salpaa ei ollut kiinnitetty kunnolla, jolloin poliisin paino irrotti oven kokonaan, kun hän tutki huonetta.

Nopeasti kaksi konstaapelia meni sisään tutkimaan ja ilmoitti, että polku näytti jatkuvan jonnekin. He olivat löytäneet pakoreitin! Lisäksi poliiseja hämmensi talon logistiikka ja salainen liikkuminen tiloissa. James oli maininnut kohdanneensa henkilöitä aiemmin.

Apuvoimia kutsuttiin paikalle

Rakennukseen ei ollut näkyvää sisäänkäyntiä tai helppoa sisäänkäyntiä ulkopuolelta. Se herätti kysymyksiä siitä, miten remontti oli toteutettu ja miten niin monet ihmiset olivat voineet tulla ja poistua huomaamatta. Kapteeni oli tyytyväinen. He saattaisivat saada

tapauksen päätökseen ennen kuin asiantuntijat saapuisivat paikalle. Hän kääntyi soittaakseen päivityksen heidän tarkastuksestaan, mutta hänen puhuessaan muut upseerit tekivät tietään tunneliin liittyäkseen kollegoidensa seuraan. Mitä seuraavaksi?

Aseet esiin!
Kaikilla oli sama ajatus: jos he kiirehtivät, heillä saattoi olla mahdollisuus saada epäillyt kiinni. Konstaapelit etenivät tunneliin aseet esiin vedettyinä epäiltyjen perässä. Jos he olisivat todella tyhjentäneet rakennuksen, he liikkuisivat paljon hitaammin. Nopeuttaen

tahtiaan konstaapelit olivat kymmenen minuutin kuluttua tunnelin päässä, mikä näytti olevan tunnelin päätepiste. He ymmärsivät, että näiden hämmentävien olosuhteiden takana olevan totuuden selvittäminen edellyttäisi heiltä perusteellista tutkimusta.

Sisäänkäynti oli suljettu
Konstaapelit pysähtyivät yksimielisesti edessään olevan näyn edessä. Tunnelin pää ei ollut sellainen kuin he olivat odottaneet. Ramppi johti samanlaiseen rakennukseen, joka oli yhtä lailla piilotettu toisen luukun taakse. Heidän tulisi laatia suunnitelma, sillä tämä

ovi oli uudempi ja asianmukaisesti varmistettu. Konstaapelit pohtivat seuraavia askeleitaan, kun he kuulivat jotain oven takaa. Poliisit päättivät koota kasaan erikoisryhmän, joka koostui arkkitehdeistä, insinööreistä ja lainvalvontahenkilöstöstä.

“Seis!”
He tarvitsivat sellaisia henkilöitä, joilla olisi asiantuntemusta monimutkaisista rakenteista ja peitetoimista. Heidän tehtävänään olisi haravoida rakennus läpi etsien piilotettuja sisäänkäyntejä tai johtolankoja, jotka saattaisivat valaista rakennuksessa

tapahtuvaa epätavallista toimintaa. He eivät voineet hukata tilaisuutta. Aseet vedettiin esiin, ja neljä konstaapelia liikkui hiljaa sisäänkäynnin luona kuunnellen. Se oli liikettä. Onneksi joku siirsi tavaroita heidän alapuolellaan ja oli juuri avannut oven lukituksen!

Nosti kätensä ylös
Kun he valmistautuivat palaamaan paikalle lisäryhmän jäsenten kanssa, poliisit eivät voineet olla tuntematta mitään muuta kuin odotuksen ja pelon sekoitusta. He ymmärsivät, että talon salaisuuksien selvittäminen ei olisi helppo tehtävä. Heidän

päättäväisyytensä ratkaista mysteeri ja suojella Jamesin ja muiden asiaan mahdollisesti liittyvien henkilöiden turvallisuutta kuitenkin lisäsi heidän päättäväisyyttään.
He tiesivät, mitä tehdä seuraavaksi; he laskivat kolmeen, ryntäsivät luukun läpi.

Vanha, hylätty tehdas
Poliisit huusivat niin, että kaikki kuuloetäisyydellä olevat pysähtyisivät varmasti. Konstaapelit tähtäsivät aseensa kohteisiinsa. Se oli yksi mies, ja hänellä oli samanlainen ilme kuin Jamesilla silloin, kun he olivat tavanneet ensikerran. Mies oli kauhuissaan. Hän

oli ollut lastaamassa kuorma-autoa toisessa päässä, kun poliisit olivat saapuneet. Kädet ylhäällä, hän painoi päänsä alas. Tilanne oli selvä. Mies oli pidätettynä, ja oli selvää, mitä rakennuksessa oli tapahtunut. Pian heidän kysymyksensä tulisivat vastatuiksi.

Rakennus, jossa ei ollut ovia
Mies selitti, että kyseessä oli vanha tehdas ja se oli menettänyt lupansa pian rakennuttamisensa jälkeen. Monen vuoden valituksen jälkeen paikka oli hylätty. Mutta se ei selittänyt kuinkaan rakennusta, jossa oli salainen sisäänkäynti. Mies selitti, että se oli

toiminut tuotteen ainesosien piilovarastona. Rakennuksen omistaja oli ajatellut, että se olisi hauska salaisuus pitää itsellään. Syyllinen selitti, että tunnelin ohella suurin osa tehtaasta oli löydetty, mikä taas antoi heille idean käyttää sitä muihin tarkoituksiin…

Löysivät rakennuksen
Tuolloin se oli tuntunut kohtalokkaalta tilaisuudelta. Paikalliset lapset olivat kuvailleet sitä kummitustaloksi. Ystäväporukan mielestä sitä olisi taas hienoa käyttää yksityiseen hauskanpitoon. Mutta kun he olivat tutkineet sitä tarkemmin ja löytäneet piilotetun

rakennuksen, he tiesivät, että se sopisi täydellisesti heidän liiketoimintaansa varten ilman, että lainvalvontaviranomaiset tietäisivät asiasta mitään. Erikoistietämyksellä, työkaluilla ja armottomalla totuuden tavoittelulla varustautuneina he tekivät sen.

Kryptolouhinta-operaatio
Kun he olivat saaneet miehen asettumaan haastatteluhuoneeseen, oli selvää, että hän oli halukas puhumaan. Hän selitti, että koneet ja koko operaatio olivat itse asiassa jättimäinen kryptolouhintaan tarkoitettu järjestelmä. He kaappasivat virtalähteen ja

apuohjelmat, ja käyttivät niitä sekä tiedonlouhintakoneensa että varastointi-tietokoneidensa käyttövoimana. He tiesivät, että salaperäisen talon toiminnan ymmärtäminen oli ratkaisevan tärkeää sen tarkoituksen ja seurausten ymmärtämiseksi.

Pyyhki nopeasti kaikki
Odottaen ja varoen he valmistautuivat kuulemaan miehen selityksen. Poliisit kuuntelivat, kun tarina tiivistyi. He olivat olleet oikeassa. Mies myönsi, että hänen roolinsa operaatiossa oli tarkastaa prosessori ja varmistaa sen moitteeton toiminta. Hän

oli tehnyt juuri sitä, kun hän huomasi Jamesin. Koska hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa, oli hän tyhjentänyt koko paikan – tehden parhaansa päästäkseen eroon todisteista ja sormenjäljistä. Mies paljasti, että talo ja sen koneisto eivät olleet sitä, miltä ne näyttivät.

Toivoi voivansa siirtää kaiken
Hän lisäsi, että hän oli toivonut myös voivansa siirtää koko laitteiston turvallisempaan paikkaan ja käynnistää operaation uudelleen. Hän oli lyönyt vetoa sen 24 neljän tunnin aikaikkunan puolesta, jonka hän olisi saanut, jos poliisi olisi saapunut paikalle. Hän ei

nähnyt mitään syytä jättää mitään piiloon. . Hän selitti, että mukana olevat henkilöt olivat ottaneet alueen sähköverkoston ja yleishyödylliset palvelut hallintaansa ja ohjasivat sähköä tiedonlouhinta- ja varastointitietokoneidensa käyttövoimaksi.

Rahat takavarikoitiin nopeasti
Muiden jäsenten löytäminen osoittautui helpoksi, sillä mies oli innokas kertomaan projektista kaiken, ja heillä oli kuitenkin myös suurin osa todisteista. Juttu meni lopulta oikeuteen, ja kaikki heidän laittomat voittonsa takavarikoitiin valtiolle. James palkittiin

tapauksen löytämisestä ja viranomaisille raportoinnista. Tämä tarina on viihdekäyttöön luotu fiktiivinen teos. Näin ollen hahmot ja tapahtumat ovat kirjoittajan mielikuvituksen tuotteita. Esitettyjä kuvia käytetään vain ja ainoastaan havainnollistamistarkoituksessa.